Kevätkuulumisia

Tänä vuonna talvi oli lyhyt, kylmä ja vähäluminen, mutta ehdimme onneksi vähän nauttimaan talvisista touhuista. Tammikuun lopulla lomailimme serkkutyttöjen kanssa Tahkolla, ja Aada oppi siellä laskettelemaan! Heti ensimmäisenä lomapäivänä Aada laittoi upouudet laskettelukamat päälle ja meni mattohissillä lastenrinteen päälle. Sitten vähän mallia muista pienistä laskijoista ja rohkeasti alas. Ja sama muutaman kerran, jonka jälkeen homma alkoi sujua hyvin. Toisena päivänä Aada lähti isin kanssa jo ihan kunnon mäkeen. Sompahissillä isin kanssa ylös, ja hienosti auraten alas! Kolmantena päivänä Aada meni sompahissillä jo ihan itse ylös ja lasketteli kuin vanha tekijä alas! Käsittämätöntä, miten nopeasti tyttö oppi laskettelemaan!

Tästä se lähti: mattohissillä ylös

Lukakin kokeili laskettelua. Hän pääsi hienosti mattohissillä ylös ja pysyi suksilla hyvin pystyssä, mutta auraamista hän ei suostunut kokeilemaan. Suksilla kun pitää Lukan mielestä laskea täysillä alas... Muutaman kerran Luka laskikin suoraan mäen alla odottavan äidin/isin syliin, mutta voi sitä harmituksen määrää kun joku pysäytti hyvän vauhdin! Laskettelua enemmän Luka nautti lastenrinteen vieressä olevan lumivuoren päälle kiipeämisestä. Sieltä hän sitten tuli hirmuista vauhtia vatsallaan alas :)

Luka ja lumivuori

Helmikuun alussa Luka joutui muutamaksi päiväksi sairaalaan tiputukseen. Ensin hänellä oli reilun viikon kuumetta, joka nousi aina illaksi 39 asteeseen, vaikka aamulla kaikki näytti hyvältä. Kun kuumeilun lisäksi poika lopetti syömisen ja juomisen, lähetettiin hänet sairaalaan tutkittavaksi ja toipumaan. Syyksi selvisi lopulta silmäluomen selluliitti, joka onneksi lähti paranemaan muutaman päivän antibioottilääkityksen jälkeen. Vielä sairaalastapaluun jälkeenkin Luka söi vain vähän sipsejä ja mehua, mutta onneksi hän toipui juhlimaan synttäreitään. Synttäripäivän kunniaksi Lukalle maistui ensimmäistä kertaa kokonaiseen viikkoon ruoka. Voi sitä helpotusta kun hän vihdoin söi ja joi!

Pikkupotilas ja rakas lammas sairaalassa. Niinkuin kuvasta näkyy, niin Lukan silmä näytti aika hurjalta.

Sairaalassa sai syödä jätskiä, sipsejä ja limpparia :)

Luka ihmettelee kädessä olevaa kanyylipakettia

Hurjan sairastelun jälkeen pääsimme juhlimaan Lukan 3v-synttäreitä. Lukan toiveen mukaisesti tarjolla oli autokakkua ja paljon karkkeja :) Hienosti poika jaksoi juhlia sairastelusta huolimatta!

Synttärisankari sai ensimmäisen paketin heti herättyään

Melkein heti synttärijuhlien jälkeen Luka oppi ajamaan pyörällä. Siis ihan itse ilman apupyöriä! Apupyöriä Lukalla ei itseasiassa koskaan ollutkaan, vaan hän siirtyi suoraan potkuttelupyörästä työntökahvalliseen pikkupyörään. Ensin muutama lenkki siten, että joku piti kahvasta kiinni, ja sitten poika jo mennä viilettikin ihan itsekseen. Hyvä Luka!

Tässä Luka menee potkupyörällä

Luka metsäretkellä

Aada ja Luka odottavat jo kovasti loppukesällä syntyvää pikkusiskoa/veljeä. Luka kyselee, että "voisitko äiti avata vähän masua ja näyttää sitä vauvaa?" :) Aada puolestaan kyselee, että minkä kokoinen vauva nyt on, ja miettii vauvalle sopivaa nimeä. Aada sanoi, ettei äidin tarvitse valvoa vauvan kanssa öisin, vaan hän voi hoitaa vauvaa silloin niin että äiti saa nukkua. Suloista! Luka on hurjan ylpeä tulevasta isoveljen roolistaan, ja odottaa jo kovasti, että saisi pitää vauvaa sylissä. Vielä pitäisi jaksaa odottaa muutama kuukausi...

Tulevat isoveli ja isosisko

Pääsiäisen alla kävimme lomailemassa Saksassa. Ensin muutama päivä Alpeilla ja sitten vanhaan kotikaupunkiimme Ulmiin. Garmisch-Partenkirchenissä oli kuvankaunista ja ihanan aurinkoista. Ensin menimme Eckbauerbahnilla ylös 1250 metriin, ihailimme maisemia ja kävelimme sitten polkua pitkin alas. Lapsetkin jaksoivat hienosti! Alhaalla odotti kesäkelkkarata, joka oli lasten suursuosikki. Seuraavana päivänä kävimme uudestaan vuorella ja kesäkelkkaradalla, ja jatkoimme matkaa sitten Füsseniin kohti Neuschwansteinin linnaa. Aada tykkäsi linnasta kovasti, onhan se prinsessa Ruususen linnan esikuva. Luka puolestaa alkoi jo vähän väsyä, varsinkin matka vesisateessa alas linnalta autolle oli pikkumiehelle rankka. Mutta perille päästiin ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Ulmia. Alla muutama kuva Alpeilta.

Garmisch-Partenkirchenin kauniit maisemat

Luka matkalla hissillä ylös

Perhepotretti 1250m korkeudessa upeissa Alppimaisemissa

Matkalla vuorelta alas

Pienet Alppimatkailijat

Lasten ansiosta Ulm-kierros tarjosi meille aivan uusia näkökulmia vanhoille kotiseuduille. Löysimme varmaan kaupungin jokaisen leikkipuiston, kävimme ajelemassa raitiovaunulla ja ihastelimme Tonavassa uiskentelevia joutsenia. Yövyimme saksalaisen ystäväperheen luona Herbrechtingenissä, noin 30km Ulmista pohjoiseen, ja vastaanotto oli kyllä jääkylmästä vessasta ja kylmistä lattioista huolimatta niin lämmin kuin vain voi olla! Oli mahtavaa nähdä vanhoja kavereita 6 vuoden tauon jälkeen! Aada ja Lukakin viihtyivät kyläpaikassa mainiosti, sillä siellä oli leikkikaverina 5-vuotias Elias. Vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan, se ei menoa haitannut, vaan leikit sujuivat hyvin ja reissusta jäi paljon hienoja muistoja.

Ulmissa oli kevät jo pitkällä

Tonavan varrella oli kaunista

Lukan suosikkiliukumäki Herbrechtingenissä

Aada, Luka ja Elias läheisellä maatilalla. Pikkukili tykkäsi erityisesti Lukasta. Aadaa se puski pyllylle kun Aada poimi voikukanlehtiä maasta :)

Lasten mielestä yksi hienoimpia hetkiä Saksassa oli reissu Legolandiin. Aurinkoinen sää, aivan kamalasti ihmisiä (saksalaislapsilla oli juuri lomaviikko koulusta), hienoja härveleitä ja laitteita, hyvää seuraa. Niin ja mikä Lukan mielestä parasta: pitkiä putkiliukumäkiä! Legoland oli kieltämättä hieno paikka. Sinne täytyy kyllä mennä joskus uudestaan!

Aada suorittaa ajokoetta

Lukan ajokoe. Palkinnoksi tuli ajokortti!

Legolandissa oli laitteiden lisäksi mm.leikkipuistoja ja legoista rakennettuja kaupunkeja. Tässä taustalla legoista rakennettu Neuschwansteinin linna.

Legorakennelmat olivat käsittämättömän upeita